tiistai 18. huhtikuuta 2017

Days 28-38

Ensin jokaisen ajatuksia kuluneelta viikolta yksitellen.

Sini: Villagen pienimmät lapset luulevat, että me olemme kasvaneet vedessä, koska ollaan niin vaaleita ja meillä on siniset silmät. Eivätkä he meinanneet edes uskoa vaikka kerroin että ei asia nyt ihan näin ole. Pelastin sisiliskon poikasen keittiön lattialta, oli pikkuinen. Autettiin Abdulia muuttamaan musiikkivehkeet Villagesta Centterille ja saatiin hyvä kokemus istua peräloosterissa sinne ja takaisin.  Abdul on siis siinä rajoilla, että hän muuttaisi omilleen. Hän on töissä Centterin kirjakaupassa, sekä opettaa musiikkia lapsille ja harrastaa kitaran soittoa ja laulua, josta tahtoisi ammatin itselleen.

 
Muuttokuormassa 

 Lapset pelasivat ulkona hauskaa peliä, jossa kasattiin sankoja päällekäin ja ne eivät saaneet kaatua.

Kaikenikäiset lapset leikkivät keskenään.

Kivipeli on hyvin suosittu. Vaikeahan se oli !

 Asuinalueemme, kuten muidenkin on aidattu, tässä meidän portinvartija. 

Käytiin Benonin poliisiasemalla, yrittämässä tehdä rikosilmoitus, no ei menny ihan putkeen, tästä ehkä myöhemmin. Eilen lapset opettivat minua pelaamaan kivillä erästä peliä, jota täällä pelaavat kaikki. Se näytti helpolta, mutta ei onnistunut multa kyllä yhtään. No ainakin lapset saivat nauraa mahat kippurassa, minun yritykselleni. Istun iltaisin usein lasten kanssa sisällä, joko katselemme leffoja tai vain rupattelemme ja oleilemme. Lomalla lapset selkeästi ovat halunneet vain olla ja useat lapset ovat olleet lomilla kotonaan.
Olen huomannut, että usein iltaisin varsinkin nuoremmat tytöt meidän talosta (11-14v) kasaantuvat yhteen huoneeseen ja he pistävät pystyyn painiottelun. Ensin pidin tätä vähän outona, kun mamakaan ei puutu asiaan, mutta nyt viikkojen kuluessa olen alkanut jollain tapaa ymmärtämään tämän. Tytöt eivät juuri koskaan tappele talossa. Iltaisin he kuitenkin valitsevat itselleen parin ja alkavat roastaamaan toisiaan, eli siis he seisovat keskellä lattiaa vastakkain ja kertovat kaiken mikä toisessa ärsyttää. Tietenkin mukana on kunnon eleet ja Zuluun kuuluvat raikuvan kovat naksautukset. Siinä he pilkkaavat toisiaan niin kauan, kunnes pistävät painiksi. (Tähän sanottakoon, etteivät pilkkaukset ole mitenkään kovin vakavia tai loukkaavia) Paini on välillä hyvin rajuakin. Painin jälkeen, kun kumpikin on ihan puhki tai kumpaankin ottaa niin kipeää, että on pakko jo lopettaa, välit ovat kunnossa ja seuraava pari voi astua estraadille. Ja vaikka välillä tytöt potkivat ja mätkivät toisiaan, eivät he toisiaan syytä tai mene siitä kenellekään kertomaan. Hieman erilaiset tavat puhdistaa ilmaa. Toisaalta miksipä ei voisi suomessakin käyttää rehtiä painimatsia välien puhdistamiseen. Hehheh. Pari päivää sitten pakkailimme talon maman kanssa pääsiäisyllätyksiä sunnuntain pääsiäismuna-jahtia varten.

Lapsilla on selkeät siivousvuorot ja he siivoavat joka päivä. Osallisuus siis näkyy todella vahvasti taloissa. Lapset tekevät ruuan ja kaikki kodin työt. Ruoka tehdään siitä mitä kaapista löytyy ja päivän ateriat aina merkitään listaan, että muut tietävät, ettei samalla viikolla tehdä usein samaa ruokaa. Lapset arvostavat selkeäitä sääntöjä ja niissä pysyminen on tärkeää. Jokainen luottaa siihen, että jos hoitaa omat työnsä niin muutkin hoitavat omansa. En koe että lasten arvot olisivat erilaisia kuin Suomessakaan. Mamojen ja Kids Havenin arvoista kirjoitamme kun saamme niistä vastaukset.
Sunnuntaina pyysimme, että saamme auttaa pääsiäismunien piilottamisessa. Piilotimme 18 erityistä hopeamunaa, sekä jokaisen nimellä varustetun pelikortin, jonka löydettyään he saivat hakea pääsiäisyllätyksensä. Erityismunien löytäjät saivat vielä bonuskarkkeja. Tälläisen järjestäminen olisi mukavaa myös Suomessa.

Opetin alkuviikosta lapsia pelaamaan ristinollaa. Piirsin ruudukon liiduilla maahan ja käytimme risteinä ja nollina punaisia ja vihreitä hernepusseja jotka piti heittää ruudukkoon. Lisäksi piirsin lapsille erikokoisia palloja maahan, joihin merkkasin pisteet ja niihin sai yrittää osua hernepusseilla. Aikomus oli tänään pelata lasten kanssa lautapelejä, sillä niitä löytyi kaapista useampia. Harmikseni kuulin, kun pyysin lapsia mukaan, että mitään pelejä ei voi pelata sillä niistä puuttuu aina osia. Katselin pelilaatikoihin ja niistä löytyikin CD-levyjä ja vihkoja. Olisi nyt kuitenkin jotain erilaista kiva tehdä täällä, päätin siis, että ensiviikolla haen itse leipomisvärkit kaupasta ja teemme sämpylöitä.

Koen että oma vahvuuteni täällä, erityisesti tässä talossa jossa asun on että olen lasten saatavilla ja kaverina kun he sitä tarvitsevat. He tulevat kertomaan minulle itsestään ja olen kuulevana korvana. Olen läsnä ja minulle on helppoa puhua, koen sen vahvuudeksi. Toisinaan lapset tulevat hakemaan vain seuraa, eilenkin yksi lapsi tuli luokseni ja kertoi että hänellä on kylmä käsiin ja lämmitin hänen käsiään, samalla kun rupattelimme niitänäitä. Vastapainoksi kehitettävää on selkeästi kielitaidossa, mutta sen tiesin jo tänne tullessa. En uskalla enkä osaa innostaa tekemään kaikkea mitä haluaisin ohjata ja tehdä. En osaa kysyä kaikkea niin kuin asiat tahtoisin muotoilla. Se on koitunut todella suureksi kynnykseksi, erityisesti ihmisten kanssa jotka eivät itsekään osaa englantia kovin hyvin. Olen liian nössö pälättämään kaikkea mitä haluaisin. Kielimuuri on suurin ongelma täällä ja jokapäiväinen yrittäminen on turhauttavaa toisinaan.


Pia: Viime viikon lopulla, kun vietiin tosiaan ne Abdulin musiikkivehkeet takaisin centterille, niin matkan sinne istuin Abdulin ja Pascalin välissä todella pienessä ja ahtaassa kopissa. En oo ikinä elämässäni aatellu itteäni tilanteeseen jossa istun tosiaan kongolaisen- sekä saksalaisen jätkän välissä :D Hauska ajatella näin jälkeenpäin! Takaisin tulo oli melkein yhtä hauska. Empä oo ikinä ajatellu matkustavani Etelä-afrikassa auton takakontissa :D


Viikon alussa pelasin parin lapsukaisen kanssa hernepusseilla erilaisia pelejä, sekä pienemmän pojan kanssa vain heiteltiin hernepusseja toisillemme mutta se menikin pian siihen, että tämä poika ja Sinin talon yksi tyttö heitteli mua niillä hernepusseilla. Näytti lapsilla olevan hauskaa ja olihan seny ! Mä kyllä heittelin niitäkin niillä hernepusseilla takasin :D


Yks päivä käytiin pizzalla ja sieltä sai sitten jokainen meistä toisen pizzan ilmatteeksi mukaan. Ja matkalla takaisin villageen pysähdyttiin käymään centterillä. Abdul oli töissä respassa ja päätettiin antaa sitten Abdulille pari pizzaa. Oli kiva nähdä kuinka onnelliseksi joku voi tulla pelkän pizzan saamisesta! Ja oli mukava kuulla myöhemmin, että Abdul oli jakanut pizzat centterin väen kesken ja kaikki olivat kuulemma olleet todella iloisia ja käskivät Abdulin kiitellä meitä. Kiva että noin pieni teko voi tehdä niin monta ihmistä iloisiksi!


Omassa talossa ollessani yleensä katson lasten kanssa elokuvia olohuoneessa ja oli todella hauskaa, koska yks päivä katottiin Shrek- elokuva ja mä en ollut ikinä ennen nähnyt tätä! Katoin yhtä innoissani sitä kuin lapsetkin. Jos ei katota elokuvaa nii jotkut lapset vain chillailevat mun kans mun huoneessa. Lapset on tosi innokkaita ottamaan kuvia ja haluavat ottaa niitä aina. Mutta se on munkin mielestä tosi hauskaa! Yksi tyttö mun talosta on tosi ihana koska koputtaa joka ilta mun oveen ja tulee toivottaan mulle hyvää yötä sekä antaa halin. Jotenki niin tosi söpöö! Tosi kivaa, että lapset on ruvennu olemaan mun kanssa enemmän ja pyytävät multa usein apua ja pyrinkin aina auttamaan parhaani mukaan! Vaikka en lapsia aina ymmärräkään aina täysin niin silti aina jotenkin päästään yhteisymmärrykseen. Nykyään jotkut lapset jopa halaavat mua aina kun tulevat vastaan jossain. Ja sekin on kiva että joidenkin lasten kanssa on tullut jo semmoisia meidän omia ”vitsejä/juttuja”



Joonas: Viime viikonloppuna ei tapahtunut mitään kummallista. Olemme olleet lasten kanssa Villagessa ja pelailleet ristinollaa kuten sini mainitsi ja toista tarkkuusheitto peliä. Viikonloppuna kävimme ulos syömään, sillä olemme täällä periaatteessa 24/7 töissä ja ihmisiä häärää kokoajan ympärillä, niin on hyvä välillä päästä ”tuulettumaan” muualle ja irti töistä. Sunnuntaina lapset ja nuoret lähtivät perinteisesti kirkkoon ja me olimme luvanneet auttaa Abdulia roudaamaan musiikki vehkeet Villagesta Centerille. Siinä sitten Sinin kanssa istuimme peräkontissa yhdessä kaikkien tavaroiden kanssa. Centterin lapset auttoivat meitä kuskaamaan tavarat sisälle ja saimmekin jatkaa matkaa takaisin Villageen. Lasten tultua kirkosta Olin heidän kanssa pihalla hengailemassa.
Alku viikosta joimme yhdessä Sinin ja Pian kanssa aamu kahvia ulkona ja samalla suunnittelimme meidän lomaamme Kapkaupungissa. Monen moista sitä keksimmekin ja tästä lisää myöhemmin. Päivällä kirjoittelimme kysymyksiä Terrille, lähinnä Villagen ja centterin toiminnasta ja samalla tutustuimme Etelä- Afrikan koulutusjärjestelmään ja -politiikkaan. Koulutuksesta puhuimme myös lasten kanssa.


Tällä viikollä kävimme myös Sinin ja Pian kanssa Centterillä moikkaamassa Terriä ja kyselemässä neuvoja miten tehdä rikosilmoitus Sinin puhelimesta. Seuraavana päivänä lähdimme Sinin ja Pascalin kanssa selvittämään asiaa poliisiasemalle josta saimme ohjeeksi mennä liikkeeseen mistä sim-kortti oli hankittu ja sielä täyteltiin papereita ja jatkoa odotellaan tälle operaatiolle.
Tällä viikolla pelailin ja leikin oman talon poikien kanssa legoilla, autoilla yms. ja pojat kyselivät paljon suomesta ja minusta. Esimerkikisi pojat luulivat, että olen syntynyt ja kasvanut vedessä koska minulla on siniset silmät ja vaalea iho. Isompien lasten kanssa pelasin pihalla jotain pallopeliä minkä sääntöjä en vieläkään oikein ymmärtänyt, mutta hauskaa meillä oli. Yleensä kun olen omassa talossa, niin olen poikien kanssa leikkimässä tai katsomme jotain elokuvaa ja isompien tyttöjen kanssa vaihdamme kuulumisia tai katsomme telkkaria. Toki joskus tarvitsee myös omaa aikaa, jolloin olen omassa huoneessa ja kuuntelen musiikkia ja olen vaan. Meidän talossa lapset ja nuoret siivoavat ja laittavat ruuan itse, että oppivat tulevaisuutta varten elämän perustaitoja. Ja meidän talossa, kun on pieniä poikia ja isoja tyttöjä niin tytöt toimivat ”isosiskoina” pojille ja näin oppivat huolenpitoa ja ottamaan vastuuta.
Lasten ja nuorten kanssa olen parhaimmillani kuuntelemisessa ja läsnäolemisessa, sillä aikuisilla täälä ei ole aina aikaa lapsille jolloin he voivat puhua minulle ja puhuvat kyllä muutenkin. Ja minusta on hieno kuulla nuorten ajatuksia esim. maailman politiikasta, asioista jotka ovat tärkeitä heille. Kehitettävää itselläni on kommunikaatio ja vieraalla kielellä toimiminen, sillä en omaa kovin vahvaa englantia. Ja tästä seuraa se, että joitain asioita jää tekemättä, vaikka haluaisi.


Viikonloppu on mennyt lähinnä hengaillessa ja lasten kanssa olemalla. Nyt kun on pääsiäisloma niin lapsista ja nuorista huomaa kuinka haluavat vain olla ja lähinnä leikkivät ja tekevät omia juttujaan. Sunnuntaina lapset lähtivät kirkkoon ja kun he tulivat takaisin, pidimme heille pääsiäismuna jahdin. Me olimme Sinin ja yhden maman kanssa sopineet jo viime viikolla auttavamme häntä tässä jahdin toteutuksessa. Elikkä meidän tehtävänä oli piilottaa lasten ja nuorten nimilappuja, joita heidän oli tarkoitus etsiä ja sitä vastaan sai hakea itselleen pääsiäismunia. Pihalle oli myös piilotettu 18 hopeista erikoismunaa jonka löytäjä sai erityis palkinnon. Loppupäivä onkin mennyt oleilemalla vaan.


Siinä hieman ajatuksia jokaisen menneestä viikosta. Teimme eilen yhdessä tuntisuunnitelmat päiväkodille ja tänään aloitimme pitämään tunteja. Ihan mukavasti meni, lukuun ottamatta muutamaa poikaa, jotka eivät kuuntele ja tekevät vain omiaan häiritäkseen muita. Kaippa tämä tästä.
Kävimme viimeviikonloppuna Johannesburg Zoo:ssa. Aivan mahtava paikka, nähtiin viisi suurta, lukuun ottamatta sarvikuonoa. Nähtiin myös paljon muita eläimiä, päivä kului nopeasti ja oltiin ihan poikki kun päästiin takaisin Villageen.





Kuvia Zoosta:

















Piude-Pian kootut
Sini: ”Vähän olis siistiä kasvattaa avokadon siemenestä puu.”
Pia: ”Kasvaako siinä sitten niiku avokadoja?”


-Joonas, Sini ja Pia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti